perjantai 5. heinäkuuta 2019

Asustekokeiluja luonnossa

Asu on sinänsä jo tuttu eli T-paita ja Britannian armeijan taisteluliivi, vai miksi sitä kutsutaan. Nyt on lisänä Biltemasta ostetut putkimaiset päähuivit, jotka on kiinnitetty hakaneuloilla liiviin. Hattu on ostettu suomalaisesta "halpakaupasta" ja naamari Vietnamista. Peruukki on ostettu helsinkiläisestä pilailukaupasta. Siinä on jokin kemikaalin haju, joka aiheuttaa allergisia oireita.

Kuva on otettu 4k -videokameralla, joka on käännetty pystyasentoon. Videoframeista on valittu yksi. Tämä systeemi mahdollistaa nopean kuvaamisen ja runsaasti vaihtoehtoja. Yhtä "asustetta" olisi voinut hieman laajentaa ennen kuvaamista, mutta tilanteeseen liittyi niin nonia asioita, että se unohtui.

Koska on kyse videosta, kuvia on tietenkin monta, ja tämä on vain yksi sarjassa.

torstai 21. tammikuuta 2016

Riskinsä on vaateurheilussakin...

...mutta kertaakaan se ei ole vielä toteutunut. Toivottavasti niin ei koskaan tapahdukaan.

Mikä riski?

Kiinni jäämisen riski. Paljastumisen riski. Itsensä nolaamisen riski - tai pahempaa.

Ehkä vaateurheilussa on kyse samasta kuin vuorikiipeilyssä. Vaara kiehtoo, mutta ei haluta pudota.

Tapaus 1

Asuun kuuluu edestä avoimet "avohaarahousut" (ei siis pelkästään vetoketju auki). Takki on juuri ja juuri sen  pituinen, että mitään sopimatonta ei näy. Mutta turvamarginaalia ei ole paljon, ja tämän tyyppisissä tilanteissa näkyisikin jo, kuten kuvakin osoittaa. Riskipaikkoja ovat portaat, joiden alapuolella on ihmisiä, samoin erilaiset kuistit, joissa ihmisiä on alempana.


Tähän kuvaan on vaihdettu kasvot. Kuvaushetkellä tilanne oli kuitenkin aito. Kukaan ulkopuolinen ei luonnollisestikaan nähnyt mitään. Paitsi kamera.

Tapaus 2.

Noustaan autosta parkkipaikalle ilman housuja - tietysti niin, ettei kukaan ole näkemässä. Riskejä ovat yllättäen ihmestyvät ihmiset, autot, polkupyörät jne. Ja tietysti se, että joku kuitenkin jostakin näkee, enkä ole huomannut vaaraa.


Tähänkin kuvaan on kasvot vaihdettu. Muuten tilanne on aito. Kamera on ollut auton peräluukun päällä. Jalusta olisi parempi vaihtoehto, mutta sitä ei ollut mukana. Idea tällaisen kuvan ottamiseen tuli vasta matkan aikana.

Tapaus 3.

Tässä esimerkissä riski muodostuu siten, että jonnekin nettipaikkaan ladataan muokkaamaton tai lähes muokkaamaton kuva. Tekopartaa ja viiksiä voidaan lisätä, mutta muutokset ovat niin vähäisiä, että tuttu ihminen tunnistaa, jos sattuu näkemään. Riskin vähäisyys perustuu siihen, että internet on iso. Kuvat häviävät sinne.


Tämä kuva on ollut aikoinaan eräässä blogissa alkuperäisenä. Vain parta oli lisätty. Nyt myöhemmin tässä yhteydessä on kuitenkin hämärretty kasvoja ja häivytetty taustaa, koska sekin voi olla tuntomerkki.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Rannoilla

Kesä on tätä kirjoittaessani ohi. Ei se mikään häävi kesä ollutkaan. Satoi vähän väliä ja oli kylmä. Muutaman kerran tuli kuitenkin käytyä rannoilla ja uimassakin.


Luonnollisin asu tietenkin on luonnollisin asu. Kävin uimassa, eikä sattunut olemaan pyyhettä mukana. Sen olisi saanut mukavasti kuivumaan ripustamalla sen - no, tiedätte kyllä mihin.

Pari kertaa tuli käytyä myös Pihlajasaaren nakurannalla. Siellä piti olla hieman hillitymmin.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kapteeni Zemanilla on asiaa

Olen tehnyt huvikseni poliittisten esitelmien sarjaa erääseen videopalveluun - "sellaiseen" videopalveluun. Asusteina olen käyttänyt erilaisia paljastavia vaateyhdistelmiä. Alla pari ruutukaappausta:


Ohjemien ideana on ollut yhdistää kaksi vastakkaista asiaa eli kuivahko poliittinen esitelmä ja seksuaalisesti vihjaileva paljastelu. Poliittisessa puheessa ei ole millään tavalla viitattu siihen, millaisessa asussa ne esitetään. Tästä on tullut erikoinen kontrasti. Puhuja puhuu aivan kuin housuttomana esiintyminen (jos mahdollista, niin vieläpä aavistuksen verran "kiihottuneessa" tilassa) olisi normali asia, johon puhuja ei kiinnittä mitään huomiota.


Viimeisimpään "kahden tuolin" esitelmään keksin uuden ulottuvuuden siinä, mitä vielä voi paljastaa. Kuva kertoo oleellisen. Tähänkään videoon liittyvässä puheessa ei millään tavalla vihjata asusteisiin, vaan puhe on tylsää politiikkaa.

Videoita löytyy, kun kirjoittaa Googlen hakuun sanan: cptzeman

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Asuste- ja asentokokeiluja

Joskus tekee mieli poseerata peilin edessä aivan omaksi huvikseen ja antaa mielikuvitukselle siivet. Sopivaa materiaalia mielikuvituksen siivittämiseksi löytyy vaatekasoista ja komeroista.

T-paitaa ja aurinkolaseja lukuun ottamatta varusteet on ostettu halpaliikkeistä. 1960-luvun tyyliä edustavat kengät maksoivat 15 euroa. Brittiläinen sotilasliivi maksoi euron tai pari. Lakki on ostettu aikaisemmin, eikä sekään monta euroa maksanut. Harvinaisin varuste ovat aurinkolasit, sillä ne ovat nimensä mukaisesti lasia ja peräisin 1960-luvulta. Taitavat olla alkujaan isoäidin kaapista.

Kameran suuntaaminen ja valojen säätäminen ja muu tekninen virittely vei sen verran huomiota, että kuvan keskellä oleva kohde unohtui virittää. Olisihan sen mittoja voinut hieman luonnollisella käsittelyllä suurentaa. Näin ei tehty seuraavassakaan kasvojen osalta "photoshopatussa" kuvassa.


Kolmannessa kuvassa, jota sitäkin on kasvojen osalta kuvateknisillä keinoilla käsitelty, edellä mainittua kohdetta hieman hipaistiin, jotta siihen saatiin pari milliä lisää paksuutta. Ero ei ole suuri, koska mistään erektiosta ei vielä ole kyse. Aavistuksen verran vain täyteläisyyttä lisättiin.

Tällä kerralla jalkineina ovat sandaalit, nekin tietysti halpaliikkeestä. Taisivat tosin olla koko sarjan kallein asuste. Saksalaiset, kuinkas muuten. Lakki on myös halpakaupasta.


Viimeinen kuva on otettu eri kerralla seuraavana päivänä.

Lopuksi vielä ehdotus julisteeksi. Tätä kuvaa on hieman manipuloitu. Kaikki on sinänsä aitoa, mutta kuva on rakennettu kahdesta eri kuvasta.


torstai 25. kesäkuuta 2015

Toreilla ja turuilla

Kävelyä nahkatakki päällä ohikulkumatkalla Savonlinnassa syyskuussa 2013. Helmaa on nostettu vain kameraa varten. Kukaan ulkopuolinen ei ole nähnyt tätä "vilautusta". Kuvasta tuli epäterävä, kun auton penkillä ollut kamera tarkentui auton oveen.


Tämä keinonahkatakki on liian lyhyt julkisille paikoille. Tässäkin uskaltauduin vain auton viereen.

torstai 21. toukokuuta 2015

Asentoja kameran edessä

Digikameroiden tulo markkinoille helpotti itsestään "yksityisluonteisia" kuvia ottavien tilannetta. Ei tarvinnut miettiä, näkeekö joku ulkopuolinen kuvat, kun filmi on kehitettävänä. Kuvat sai heti, eivätkä ne tulleet kalliiksi.

Seuraavat kuvat on otettu "digiajan" alkuvuosina. Jo filmille itseäni kuvatessani olin huomannut, että tilanne on usein niin jännittävä, että jännitystä ei tahdo riittää sinne, minne sitä haluaisi. Kun puuhailee jalustan kanssa kameraa suunnaten ja virittää aikalaukaisimen ja sen jälkeen juoksee kameran eteen, ei olekaan enää itse välttämättä viritetyssä tilassa. Tiedättehän mitä tarkoitan.

Digikamera ei oleellisesti ole muuttanut tilannetta. Tietynlainen epämukava jännitys tulee jo sen miettimisestä, milloin kameran patteri loppuu. Seuraavissa kuvassa tämä asia ei kuitenkaan kovin paljon vaivannut. Muistan vieläkin hyvin tilanteen. Taustat ja osia kasvoistani ja hiuksistani olen muuttanut, koska en halua, että joku tunnistaa huoneeni puhumattakaan, että hän tunnistaisi minut. Olenhan kuitekin pelkkä harrastelija tämän tyyppisessä valokuvaamisessa. Korvat, osia kasvoista sekä vartalo leuasta alaspäin ovat omiani.


Oli kesäkuun alkupuolen aamu. Yö oli ollut kuuma. Koska aamulla herätessä paikat ovat vielä monesti jäykät, sain ajatuksen, että nyt olisi hyvä tilaisuus ikuistaa tämä asia. Niinpä panin kahden megapikselin Kodak kameran pöydän reunalle, viritin aikalaukaisimen, siirryin kameran eteen - ja naps. Tulos on yllä ja alla. Otin muutaman muunkin kuvan.


Megajahdin sängyllä olisi mukava loikoilla. Sehän on selvä. Vaikka tämä asia ketään tuskin kiinnostaa, kuvat suurenevat "klikkaamalla". Ja ne suurenevat vielä siitäkin, kun ne avaa uuteen välilehteen ja painaa "plussaa" (open photo in a new tab).